Ajankohtaista

Kili kaapissa - elämää Ähtäri Zoo Kotieläintilalla

Moni varmasti tietääkin, keitä me olemme ja missä me olemme, mutta koska meillä rakastetaan vanhoja sananlaskuja, heitettäköön tähän yksi mausteeksi: kertaus on opintojen äiti! 

Mikä? 

Ähtäri Zoo Kotieläintila sijaitsee Ähtärin Eläinpuiston "kainalossa" heti eläinpuistokierroksen alussa. Ähtärin Eläinpuisto on Suomen ensimmäinen luonnonmukainen eläinpuisto ja sen historia ulottuu vuoteen 1973. Nykyisen kotieläintilan tarina on hieman tuoreempi, meillä vierailivat ensimmäiset asiakkaat toukokuussa 2016.  

Kotieläintilalla eletään aikaa ennen traktoreita - meille saapuessaan asiakas siis sukeltaa kauas 1900-luvun alkuun. Vanha aika näkyy niin henkilökunnan pukeutumisessa kuin eläinten asumuksissakin. Tilan päärakennus on vanha Haapa-ahon talo Alavudelta, joka on rakennettu noin 1850-luvulla ja siirretty nykyiselle paikalleen kesällä 2015. Päärakennusta vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin: meillä on pidetty niin ristiäisiä kuin pikkujoulujakin! Kesäaikana päärakennuksessa toimii kahvila, jossa asiakkaita hemmotelllaan tuoreilla korvapuusteilla ja muilla perinteisillä herkuilla. 

Mitä? 

Meillä pääosassa ovat ihanat eläimemme, jotka edustavat suomalaisia alkuperäisrotuja! Navetassa asustaa koko trio puhdasta suomenkarjaa, maatiaiskanoja, sekä suomenvuohia. Tallissa hirnuu suomenhevonen kavereinaan suomenlammaslauma. Alkuperäisrotujen lisäksi tilalla on shetlanninponi, villasika sekä pehmoisia risteytyspupuja. Kesäisin pihamaalla taapertaa ankkalauma, joka rakastaa kastematoja ja vesiheinää. 

Toimintaideamme perustuu siihen, että asiakas saa halutessaan osallistua pieniin askareisiin henkilökunnan apuna: nostaa eläimille vettä kaivosta, auttaa ruokinnassa tai vaikkapa lakaista navetan käytäviä. Kesäaikana kotieläintilalla on tietyt kellonajat, jolloin on mahdollista osallistua eläinten ruokintaan, muina aikoina kannattaa nykäistä piikaa tai renkiä hihasta ja kysäistä rohkeasti, olisiko jotain, missä voisi olla avuksi! 

Lasten mielestä meille on ihana tulla siksi, että lähes kaikki eläimemme rakastavat rapsutteluja. Erityisesti lampaamme Kutitus, Kikatus, Mymmeli, Tuutikki ja Hilda ovat suorastaan halipulaisia! Viikonloppuisin ja sesonkiaikoina tilalla pääsee ratsastamaan shetlanninponilla. 

"Tiesiks säää, että määä, kaipaan hellyyttääää!" 

 
 

Koska elämme 1900-luvun alkua, meillä pääsee näkemään sellaista, mitä et muualla näe: kuinka ennen vanhaan ei menty rautakauppaan hakemaan nauloja, vaan ne taottiin pajassa itse. Kuinka ennen ei poikettu vaateostoksilla, vaan kerittiin lammas, karstattiin villa, kehrättiin se langaksi ja neulottiin vaatteet - ihan itse! Pyykkiä ei lingottu koneessa, vaan vesi nostettiin ensin kaivosta, keitettiin se padassa ja pestiin nyrkkipyykkiä. 

Eläinten lisäksi ihastusta herättää tilan ympäristö rakennuksineen ja vanhoine esineineen. Perinnerakentamisesta ja sisustamisesta kiinnostuneille olemme ykköskohde! 

Päärakennuksen alkuperäiset hirsimaalaukset ovat koristeita ajalta ennen tapetteja. 

Kenelle? 

Kotieläintila palvelee sekä yksittäisiä matkailijoita että erilaisia ryhmiä. Talviaikaan olemme avoinna vain viikonloppuisin, ryhmille myös muina aikoina. Kannattaa siis haalia kokoon ryhmä ja tehdä varaus vierailusta. Mikäli jokin aihealue kiinnostaa erityisen paljon (esimerkiksi villankäsittely, suomalaiset alkuperäisrodut), niistä voi esittää esittelytoiveen ryhmävarausta tehdessä. 

 

Lisätietoja kotieläintilasta: 

 

Asta Kestinmäki 

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 

p. 0447021029 

 

 

Kuvat: Ähtäri Zoo Kotieläintilan henkilökunta

 

 

 

Kevät 2016. Ähtäri Zoo Kotieläintilan uusi navetta alkaa olla siinä pisteessä, että ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan sisään. Lehmät, kanat, lampaat ja possut - niin, ja vuohet. Emäntä tietää vuohista ennestään lähinnä sen, että niillä on sarvet. 

Pikainen tiedonhaku ennen asukkaiden saapumista: vuohet kiipeilevät. Syövät kaiken. Ovat kuin koiria. Tuottavat tehokkaasti maitoa (kauhua herättää ajatus kolmesta neitsytlypsäjästä...). Haettujen tietojen perusteella emäntä raapii päätään, mutta päättää kuitenkin olla murehtimatta. Antaa hevosten hoitaa murehtiminen, niillä kun on isompi pää. Ja onhan vuohikarsina nyt sen verran korkea, että siellä pari vuohea pysyy. 

Ja niin tulee se päivä, jolloin Ähtäriin muuttaa Vatajanrannan vuohitilalta Lyyra-kuttu kiliensä Lystin ja Lempin kanssa. Ensimmäisenä päivänä kolmikko arkailee karsinannurkassa ja emäntä tuumaa, että kyllähän näiden kanssa pärjää. Päivävuoro päättyy ja emäntä käy kotona, palatakseen illemmalla tarkastamaan, kuinka navetan väki voi. Silloin kilit loikkivat lampaiden seassa ja Lyyra-kuttu löytyy karjakeittiöstä syömästä talouspaperia. Ja tämähän on vasta alkua. 

 

Kesä 2016.  Vuohet kotitutuvat. Vähän liiankin hyvin. Navetassa kirjaimellisesti hypitään pitkin seiniä. Ja lehmiä. Emäntä harkitsee laittavansa työvuorolistoihin erillisen kilivahtivuoron. Ja se karsina, jonka piti olla tarpeeksi korkea - se on vuohien mielestä lähinnä vitsi. 

Vuohet viihtyvät ulkotarhassa noin puoli tuntia. Sen jälkeen vähintään yksi tyyppi loikkaa aidan toiselle puolelle tai tunkee itsensä läpi. Pihasta syödään syreenit ja juhannusruusut. Asiakkaista ikkunalaudoilla hyppivät kilit ovat hauskoja. Kesätyöntekijöitäkin naurattaa aluksi, mutta kesän edetessä huumorintaju alkaa olla koetuksella. Navetan käytävät ja lehmien juoma-automaatit ovat aamuisin täynnä vuohenkakkaa, heinäpaalit revitty ja levitetty pitkin käytäviä ja pissaa, sitäkin on roiskittu vähän sinne sun tänne. 

Eläinpuiston huoltopäivystystä hälytetään korottamaan vuohitarhaa kohdista, joista vuohet tulevat yli. Ryökäleet keksivät aina uuden pakoreitin. Elokuuhun mennessä koko tarha on korotettu läpi. Ja vuohet karkaavat edelleen. Eräs asiakas kertoo tarinan omista vuohistaan: tarhaa korotettiin aina korkeuteen 195 cm - jonka jälkeen nostettiin kädet ylös ja tuumattiin, että senkun loikkivat pihassa. 

Syksy-kevät 2016-2017 . Kesäsesonki on ohi, mutta vuohishow jatkuu. Lempi syö eläinpuiston reittikartan ja Lysti maistaa muovista sadeviittaa. MI-TÄÄN ei voi jättää näiden kavereiden ulottuville vahtimatta. Loppusyksystä alkaa hirveä huuto. Yksi jos toinenkin asiakas ihmettelee, mikä vuohia vaivaa. Sitä ihmettelee emäntäkin. Niin kuin niillä olisi jokin hätä. Lysti ja Lempi vaikeroivat mökkinsä katolla, Lyyra töröttää kiipeilytelineen päällä ja huuto on kauhea. Pikainen tiedonhaku ja jo selviää: sulhasta ne ovat vailla! Joulu lähestyy, mutta näille neideille ei pukkia tilata. Me aiomme viettää kilivapaan kesän 2017! 

Emäntä oppii kantapään kautta, kuinka vuohien kanssa elellään. Muut eläimet pitää ruokkia silloin, kun vuohet ulkoilevat, muuten väkirehut menevät ihan vääriin suihin. Talvella, kun pihassa ei kasva mitään, voi vuohien antaa ulkoilla vapaasti. Mikäs sen parempaa lumenluontiseuraa, kuin villisti loikkiva Lempi! Piika kokeilee älykkäiksi kehuttujen vuohien kanssa naksutinkoulutusta - ja Lysti hoksaa mistä on kyse. Lempille ostetaan talutushihna ja sitten aletaan lenkkeillä. Siitäkin huolimatta, että "koira jolla on sarvet" aiheuttaa hämmennystä ohiajavissa autoilijoissa. 

Syksy 2017. Puolitoista vuotta vuohellista elämää. Emäntä ei voi sanoa, etteikö päivääkään vaihtaisi pois. Mutta onhan näiltä sarvipäiltä oppinut yhtä sun toista. Ainakin suhtautumaan asioihin huumorilla. Ja tarkistamaan moneen kertaan, ettei mitään jää lojumaan pöydille. Varmistamaa, että ovet ovat varmasti lukossa (ja siitäkin huolimatta vuohet ovat muutaman kerran olleet aamulla pihalla vastassa, osaavat mokomat jopa tiirikoinnin taidon!) 

Ja se tärkein oppi: asenne! Vuohi ei pyytele anteeksi, vaikka ruokintapöydät on pissassa, sekä omat että muitten ruuat syöty, kaapin ovet revitty auki ja raparperipuska tuhottu. Vuohi jatkaa ennakkoluulottomasti matkaansa kohti seuraavaa kohdetta, naamalla viaton perusilme, josta on vaikea tulkita, tepsuttaako siinä syyllinen vai ei. 

 

 

 Kuvat: Ähtäri Zoo Kotieläintilan henkilökunta ja Timo Ahopelto 

 

Kuvamuistoja menneeltä kesältä

Vaikka emäntä ei riisunut villasukkiaan koko kesänä ja ponikin piti kiinni talvikarvastaan vielä pitkälle keskikesään saakka, mennyt kesä lämmittää koko kotieläintilan väen sydäntä varmasti vielä talvipakkasille asti!

Kaikkea tätä kuului kotieläintilan kesään 2017…

Aurinkoisina päivinä pikkupiiat Inkeri ja Lyyli pyykkäsivät pihamaalla….

…Joonatan-ponikin koetti välillä autella pyykkikökässä….

...pikkupossut rasvattiin aurinkorasvalla, suojakerroin 50!

…ja kun suojakertoimista pidettiin huolta, sai sikailla huoletta auringonpaisteessa.

Sadepäivinä tunnelmoitiin takkatulen lämmössä ja kehrättiin villasta lankaa…

…eräänä kesäkuun yönä kehrättiin Emännän kahvilan rappusillakin.

Hevoset nauttivat laidunhetkistä…..

…kesävieras Nery (shire-hevonen) kyyditti asiakkaita vankkureillaan.

Kesä on mennyt ja syksy saapuu, kotieläintilan arkea pääsee edelleen ihastelemaan joka päivä. Tällä hetkellä meillä odotellaan jouluvasikkaa ja suunnitellaan tulevaa syyslomaa, tietysti mietitään myös, mitä kaikkea mukavaa ensi kesänä keksittäisiin…